Ostoskori
0
0,00 €

Rodun historiaa

Ymmärtääksemme dogo argentinoa, meidän on perehdyttävä sen "vastustajaan" eli villisikaan. Rodun alkuperä on myös hyvin historiallinen ja se ilmentää vuosisataisia metsästysperinteitä olemassaolollaan. Argentiinaan vietiin valloittajien ja muiden maahanmuuttajien mukana kotieläiminä sikoja, joita päästettiin vapaasti laiduntamaan metsiin. Osa sioista karkasi ja villiintyi. Ne yhdistyivät 1900‐luvun alussa metsästyskäyttöön Euroopasta tuotuihin villisikoihin, joista osa oli karannut ihmisten valvonnasta. Tämä uusi argentiinalainen villisika koitui ongelmaksi. Sioilla ei ollut Argentiinassa luontaisia vihollisia, joten kanta kasvoi räjähdyksen omaisesti niille suotuisissa olosuhteissa. Villisiat aiheuttavat paljon vahinkoa maanviljelijöille muun muassa syömällä karjaa kuten lampaita ja vasikoita. Aggressiiviset ja voimakkaat villisiat ovat surmanneet myös ihmisiä. Villisikojen määrän rajoittaminen olikin lähtökohtana dogo argentinojen jalostukselle. Vielä tänä päivänä, miltei vuosisata dogo argentino -rodun kehittämisen jälkeen tilanne on muuttunut hyvin vähän.


Rotu on alun perin lähtöisin Cordoban maakunnasta Argentiinan keskiosasta. Rodun kehittäjä tohtori Antonio Nores Martinez oli kuuluisa lääkäri ja vanhan cordobalaisen suvun jäsen. Mahdollisesti verenperintönä saatu voimakas kiinnostus koiriin sai hänet luomaan perustan ja rotumääritelmän uudelle koirarodulle, jonka hän nimesi dogo argentinoksi. Martinezin jalostustyö perustui useiden puhtaiden rotujen järjestelmälliseen risteyttämiseen "vanhan cordoban taistelukoiran (perro pelea de cordobes)" kanssa. Tämä paikallinen taistelukoirarotu oli erittäin vahva ja voimakas, mutta siltä puuttui henkinen ja perinnöllinen tasapainoisuus. Innokkaat koiratappeluiden harrastajat tunsivat rodun hyvin ja arvostivat sitä. He edustivat maan kaikkia sosiaaliluokkia. Eurooppalaisen 1400-1500‐luvun kolonialismin ajan taiteesta löytyy cordoban taistelukoiran tyyppisiä metsästyskoiria, joten kyseessä on hyvinkin vanha "rotu/koiratyyppi".

Tohtori Nores Martinezin kasvatustyötä edelsi useiden sukupolvien ajan kestänyt perusteellinen tutkimus rodun luonteesta. Aluksi dogo argentinoa pidettiin taistelukoirana. Metsästyksestä kiinnostunut Martinez otti kerran koiran mukaansa tavanomaiselle metsästysmatkalleen. Siellä uusi rotu osoitti kykynsä, ja niin siitä tuli matkaseurueen tärkeä jäsen miehen kaikille matkoille.
Dogo argentinosta tuli nopeasti erinomainen suurriistaa metsästävä koira. Aikojen kuluessa rodun sopeutumiskyky on tehnyt siitä hyvin monikäyttöisen. Se on osoittautunut arvossapidetyksi seuralaiseksi sekä uskolliseksi ja vertaansa vailla olevaksi suojelijaksi - niille, joihin se on kiintynyt. Vahvuutensa, sitkeytensä, hyvän hajuaistinsa ja rohkeutensa ansiosta se on verraton koira metsästettäessä villisikaa, pekaria, puumaa ja muita maaseudun petoja, joita esiintyy Argentiinan laajoilla ja vaihtelevilla alueilla. Tasapainoisuus, sopusuhtaisuus ja erinomaiset, voimakkaat lihakset ovat ihanteellisia ominaisuuksia, kun rodun pitää kestää pitkiä matkoja muuttuvissa ilmasto‐olosuhteissa ja taistella tulisesti tavoitetun saaliin kanssa.

Villisikaa on Argentiinassa metsästetty usein perinteisellä monteria‐tyylillä. Monteria muistuttaa suuresti eurooppalaisten aristokraattien keskiaikaisia metsästystapoja, joissa suuri lauma koiria sekä keihäin aseistautuneet jalosukuiset miehet ajoivat, ottivat kiinni ja tappoivat saaliin. Näitä historiallisia koiria Eurooppalainen taide kuvaa useita, yllättävänkin paljon, nykyistä dogo argentinoa muistuttavia koiria. Nämä metsästystavat he toivat mukanaan muuttaessaan Euroopasta Etelä‐Amerikkaan. Argentiinassa henkilöä, joka metsästää villisikoja ampuma‐aseen kanssa, on pidetty alaluokkaisena ja pelkurimaisena. Monteria‐ metsästystyyliin sisältyy villisian jäljestys, ajo ja kiinniotto dogo argentinon avulla. Villisika surmataan suurella veitsellä ja koirien tehtävänä on pitää toimenpiteen ajan eläin aloillaan. Dogo argentino on rotuna kehitetty nimenomaan monteria‐metsästystapaa varten.

José Luis Forlla esittelee dogo argentino Canto del Litoralin pääkalloa Kotkan erikoisnäyttelyn yhteydessä järjestetyllä luennolla.

Argentiinan Kennelliitto ja Argentiinan Maataloustuottajien Keskusliitto hyväksyivät rodun 21.5.1964, jolloin rotukirja avattiin rekisteröintiä varten. Tohtori Augustin Nores Martinez oli rodun kehittäjän veli ja työn jatkaja. Hänen suuren kiinnostuksensa, työnsä ja vaivannäkönsä ansiosta FCI hyväksyi rodun 31.7.1973 ensimmäiseksi ja ainoaksi argentiinalaiseksi koiraroduksi.
Dogo argentinon jalostuksessa perinnehistorian mukaan käytetyt rodut sekä ominaisuudet, joita mainituilta roduilta haluttiin:

  1. cordoban taistelukoira, joka oli pohjana rodulle
  2. pointteri - hyvä hajuaisti
  3. bokseri - vilkkaus ja lempeys
  4. tanskandoggi - koko
  5. bullterrieri - pelottomuus
  6. bulldoggi - rintakehä ja uskaliaisuus
  7. irlanninsusikoira - metsästysvietti
  8. bordeauxindoggi - puruvoima
  9. pyreneittenkoira - valkoinen turkinväri
  10. espanjanmastiffi - voima

Valintoja tarkasteltaessa on tärkeää tietää, että useaa edellä mainittua rotua, kuten esimerkiksi bokseria, käytettiin jalostuksessa vain kerran. Yksittäinen koira tuotiin mukaan jalostusohjelmaan jonkin tietyn ominaisuuden vuoksi. Ei ole myöskään sanottua, että eri ominaisuudet ovat peräisin yksinomaan yhdeltä rodulta, kuten valkoinen väripyreneittenkoiralta, mutta tämä on ollut syynä eri rotujen käyttöön. Lisäksi on muistettava, että jokainen roduista on muuttunut huomattavasti vuosikymmenien saatossa niin ulkonäöltään, käyttötarkoitukseltaan kuin luonteeltaankin.