Terveys

Dogo argentinon terveydestä ei ole juurikaan tarjolla tutkittua tietoa; Suomessa tai muissa Pohjoismaissa rotu ei ole yleinen eikä ole ollut täällä pitkään. Monissa Euroopan ja muun maailman maissa tilastollista terveystietoa ei juuri kerätä. Rodun alkuperämaassakin terveystutkimukset perustuvat pitkälti silmämääräiseen otantaan; jos koira kestää metsästyksen ja kuulee, se on "terve". 

Dogo argentinon jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) on kerätty tilastotietoa rodun terveystilanteesta ja yleisimmistä terveysongelmista. Suosittelemme lukemaan JTO:n ajatuksella. Rotuna dogo argentino kuuluu myös PEVISA:an, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, joka asettaa jalostukseen käytettäville koirille tiettyjä, terveystutkimuksiin liittyviä erityisehtoja sekä jälkeläismäärän rajoituksen matadorjalostuksen estämiseksi. 

Terveystiedon kerääminen

Yhdistyksemme saa yksittäisten koirien terveystietoja vain, jos koirien omistajat tai kasvattajat lähettävät ne yhdistykselle. Mikäli koirasi sairastuu tai kuolee sairauteen, pyydämme ilmoittamaan yhdistykselle sairaudesta ja/tai kuolemasta allaolevalla lomakkeella. Epäselvissä kuolemantapauksissa suosittelemme koiran ruumiinavausta ja kuolinsyyn selvittämistä - koirasi voi antaa rodullemme arvokasta tutkimustietoa myös poistumisensa jälkeen.

Lonkkaniveldysplasia

Suomessa lonkkakuvatuilla dogo argentinoilla on hyvin suuri lonkkaniveldysplasian esiintymistiheys. Vuosina 2010-2020 kuvatuista koirista 42% on saanut arvosanaksi D ja 20% on terveitä (AB). Tuona aikana syntyneistä on kuvattu 25%. Edelliseen tarkastelujaksoon verrattuna 2008-2012 kuvatuista koirista 48% on saanut arvosanaksi D ja 18% on terveitä (AB), syntyneistä kuvattu 15%. Sitä aiempaan tarkastelujaksoon verrattuna 2003‐2007 D‐arvosanan sai 53% ja 15% on terveitä (AB), syntyneistä kuvattu 24%. Eli parannusta on koko ajan tapahtunut. Koko kannasta on kuvattu vuoteen 2022 mennessä 28%. Otos on sen verran kattava, että voidaan olettaa tämän otoksen edustavan populaation yleistä lonkkaniveldysplasiatasoa. Siinä suhteessa paineita PEVISA:n tiukentamiselle on, mutta koska D‐lonkkien poistaminen jalostuksesta rajaisi pois valtaosan kannasta, mm. miltei kaikki tuontikoirat ja valtaosan kaikista uroksista, se on ajatuksena toistaiseksi mahdoton. Kuitenkin PEVISAa on tiukennettu siten, ettei kahta D lonkkaista dogoa saa yhdistää. 

PEVISA‐ohjelma on poistanut jalostuksesta E‐lonkkaiset yksilöt vuodesta 2001 lähtien. E‐lonkkaisten koirien osuus on ollut hyvin pieni ja kokonaistilastossa osuus jää kuuteen prosenttiin, vaikka sen voisi olettaa olevan suurempi D‐lonkkaisten määrän perusteella. Tilastojen valossa dogo argentinojen lonkkaterveys on todella huono. Siitä huolimatta harva D‐lonkkainen koira oireilee, ellei nivelessä esiinny nivelrikkoa.

On erittäin vaikeaa vaikuttaa ratkaisevasti tämän hetkiseen dogo argentinon lonkkaniveldysplasiatilanteeseen jalostusvalinnoilla, kun suurin osa jalostukseen muuten sopivista koirista on D‐lonkkaisia. Rotujärjestön suositus kuitenkin on, että kasvattajat suosisivat yhdistelmiä, joissa toisen vanhemmista ollessa C‐ tai D‐lonkkainen, olisi toisella vanhemmista terveet lonkat (A tai B). Tässä vaiheessa kuitenkaan ei vielä voida suositella tehtäväksi ainoastaan yhdistelmiä, missä toinen yksilö on täysin tervelonkkainen. Tämä rajoittaisi jalostusvalinnan lähes olemattomiin. PEVISA:n tiukentaminen johtaisi tehollisen populaatiokoon jyrkkään laskuun, mikä osaltaan lisää sisäsiitoksen määrää kannassa. Hieman tilastot ovat kuitenkin toisaalta parantuneet viime vuosina, E‐lonkkaisten määrä ei ole lisääntynyt ja A‐ ja B‐lonkkaisten koirien osuus on lisääntynyt. Myös D‐lonkkaisten prosentuaalinen määrä on laskenut. Toivottavasti tulevien vuosien aikana suotuisa kehitys jatkuu ja voidaan siirtyä rajaamaan yhdistelmiä tarkemmin.

Ulkomaisilla ulkomailla kuvatuilla dogo argentinoilla on tavattu lähinnä A‐ ja B‐lonkkia. Valitettavasti monessa Euroopan maassa rodun kuvausmäärät ovat lähinnä marginaalisia. Suomessa on tavattu täällä kuvatuista dogo argentinoista 36 kpl tervelonkkaisia (A‐B), vaikka kantamme perustuu tuontikoiriin alkaen 1989. Suomalaisen kokemuksen mukaan suuri osa dogo argentinoista elää tervettä elämää lonkkaniveldysplasiastaan huolimatta. Huolenamme ovat ne koirat, jotka kärsivät pitkälle edenneestä nivelrikosta. Oireina ovat jäykkyys, kivuliaisuus liikkuessa, liikerajoitteisuus sekä ontuminen. Yleensä oireet ilmenevät vanhenevilla dogo argentinoilla sillä nivelrikkomuutoksen pahenevat ajan kanssa, mutta jokunen nuori yksilö kärsii samoista oireista.

Lähde: KoiraNet

Kyynärniveldysplasia

Samat syyt edesauttavat sekä kyynärniveldysplasian että lonkkaniveldysplasian synnyssä. Näyttää siltä, että Suomessa kuvatuilla dogo argentinoilla nämä kaksi ominaisuutta eivät korreloi keskenään. Lähes kaikilla kuvatuilla dogo argentinoilla (87%) on täysin terveet kyynärpäät.

Lähde: KoiraNet

Selkäongelmat

Uutena asiana rodullemme, kuten monelle muullekkin rodulle, on tullut selkäkuvaukset. Virallisissa selkäkuvissa tutkitaan spondyloosi (SP), välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) sekä nikamaepämuodustumat (VA). Ensimmäiset viralliset selkäkuvat dogoille on otettu vuonna 2014. Tämän jälkeen dogoja on alettu selkäkuvaamaan jonkin verran. Yhteensä spondyloosin osalta selkäkuvattuja dogoja on 34 kpl eli 12% syntyneistä dogoista vuosina 2012-2022. Tilastossa vuosiluku tarkoittaa koiran syntymävuotta, joten vain KoiraNettiä tutkimalla löytää tiedon koirien iästä minä vuonna kuvattu. Vanhoilla koirilla voi esiintyä iän tuomaa spondyloosia, mutta nuorilla koirilla se saattaa olla perinnöllistä ja siksi selkäkuvia suositellaan varsinkin jalostuskoirille. Lisäksi on kuvattu nuoria koiria, joille ei vielä saa virallista SP lausuntoa.

Spondyloositilastot. Koska selkäkuvien tulkinta on monelle vielä vierasta niin alla vielä Kennelliiton tulkinta selkäkuvien spondyloosiasteista.

Lähde: KoiraNet

Kuurous

Dogo argentinojen terveydellinen ongelma on kuurous. Perinnöllinen, synnynnäinen, aistisoluista johtuva kuurous on yhdistyneenä karvan valkoiseen väriin ja sitä on havaittu muillakin valkoisilla koiraroduilla ja mm. valkoisilla kissoilla. Dogo argentinon kohdalla ei löydy tutkimustuloksia rodun kuulo‐ongelmien syntymekanismista. Pentu voi olla syntyessään kuuro tai menettää kuulonsa ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kuurous voi olla molemminpuolista tai toispuoleista. Molemminpuolisesti kuurot pennut suositellaan lopetettavaksi ennen luovutusikää. Näin vakava puute koiran aisteissa yhdistettynä voimakkaaseen luonteeseen on hyvin vaikea yhdistelmä hallittavaksi kokeneellekin koiranomistajalle. Kasvattajat ovatkin lopettaneet kuurot pennut ja toispuoleinen kuurous, "puolikuurous", ei kokemusten perusteella vaikuta koiran luonteeseen tai käytökseen. Myöskään toispuolisen kuurouden ja minkään muun elimellisen sairauden ei ole yhdessä koettu aiheuttavan ongelmia koiran pidossa.

Kuuroa koiraa ei jalostukseen tule käyttää, vaan jalostuskoiriksi suositellaan vain täysin kuulevia yksilöitä. Puolikuurous ei välttämättä haittaa koiran elämään millään tavalla, eikä sitä voi aukottomasti todeta ilman kuulotestausta. Kuulon epäsuorassa arvioinnissa käytetään nk. BAER‐menetelmää (brain stem auditory evoked response). Se tehdään rauhoituksessa tai anestesiassa. Testissä eläimen korviin johdetaan naksutusääntä ja päänahkaan sekä korvien lähelle asetettavien elektrodien avulla tutkitaan aivojen sähköistä vastetta näille ärsykkeille. Suositus on testata pennut ja jalostukseen käytettävät koirat tähän erikoistuneet eläinneurologin toimesta.

Vuosien kuluessa onkin saatu jo varsin konkreettista tietoa kuulotilanteestamme. Testaus on aloitettu dogo argentinojen parissa vuonna 1998, ensimmäisinä vuosina testattiin lähinnä kuuroiksi epäiltyjä koiria. Vuosituhannen vaihteen jälkeen siirryttiin nopeassa tahdissa testaamaan kaikki jalostukseen käytetyt kotimaiset koirat (myös tuontikoirat) ja syntyneet pentueet ennen luovutusta. Näin voidaan mahdollisimman kattavasti seurata yhdistelmiä suunnitellessa vanhempien kuulotilannetta ja pentujen testaamisen jälkeen kuulon periytyvyyttä eri yhdistelmissä. Suositus on, että kahta puolikuuroa koiraa ei tule yhdistää jalostuksessa. Yleensäkin puolikuuron koiran jalostuskäyttö on kyseenalaista, mutta toistaiseksi sitä ei ole kielletty. Systemaattisella testauksella voidaan estää kuurojen pentujen luovuttaminen uusiin koteihin, kokematon kasvattaja ei välttämättä huomaa kuuroa pentua kuulevien sisaruksien joukosta.

Iho- ja turkkiongelmat

Dogo argentinot ovat alttiita erilaisille iho‐ ja turkkiongelmille, jotka vaihtelevat vähäisistä kosmeettisista haitoista lääkitystä vaativiin tulehduksiin tai kutinoihin. Yhtenä syynä eräänlaiseen herkkyyteen on varmasti rodun valkoinen väri ja tätä kautta hyvin vaalea iho. Kaikkiin iho‐ tai turkkivaivoihin ei löydy selvää syytä.

Usein vähäiset ongelmat liittyvät koiran nuoruuteen ja häviävät osittain iän myötä tai omistajan löytäessä koiralle sopivan ruokavalion. Satunnaisia kutinoita, korvatulehduksia tai tassujen nuolemisia esiintyy. Jatkuvat tai vuosittaiset ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia. Usein iho‐oireiden yhteydessä ilmenee ihon hiivatulehdusta, joka joskus on tulehduksen aiheuttaja, joskus ns. lisäoire jostain vakavammasta.

Allergiat ja atopiat

Dogo argentinot ovat alttiita allergioille ja atopioille. Allergiassa elimistö herkistyy erilaisille aineille joko suun, ihon tai hengityksen kautta. Allergia voi ilmetä ruoka‐aine tai kosketusallergiana tai atopiana. Atopiassa elimistö on herkistynyt erilaisille ympäristöallergeeneille, esim. pölyille, jotka pääsevät elimistöön hengitysteiden kautta.

Allerginen reaktio on elimistön yliherkkyysreaktio. Usein allergiaoireet ilmenevät ihon punoituksena ja kutinana erityisesti taipeissa, kainaloissa, vatsassa, varpaiden väleissä ja hännänjuuressa. Koirilla voi esiintyä karvanlähtöä, korvatulehduksia tai ihottumia. Allergiseen reagointiin voi myös liittyä mahalaukun ja suoliston ärsytystä, nenän limakalvojen turvotusta, erilaisia silmäoireita, kuten tulehduksia ja punotusta sekä aivastelua.

Atopian selvittämiseksi on käytössä sekä veri‐ että ihotestejä, joilla pyritään löytämään ne allergeenit, joille koira on herkistynyt. Atopian hoito on hankalaa, koska useimpia allergeenejä on lähes mahdotonta välttää, kuten erilaisia siitepölyjä, homesienten itiöitä tai huonepölyjä. Hoitona käytetään allergialääkkeitä (esim. Cytopoint, Aboquel), rasvahappoja ja siedätyshoitoa sekä antibioottia tulehduksen hoitoon.

Allergian diagnosointi on vaikeaa ja usein myös kallista, eikä läheskään kaikkia iho‐ tai turkkiongelmia diagnosoida allergioiksi. Koska allergiataipumusta pidetään voimakkaasti periytyvänä, selvästi allergista tai atooppista yksilöä ei pitäisi käyttää jalostukseen. Ihmisistä tehtyjen tutkimusten mukaan jälkeläisellä on 75‐ 100% riski sairastua allergiaan, jos molemmat vanhemmat ovat allergisia. Jos toinen vanhemmista on allerginen, jälkeläisen riski sairastua on 50‐75%. Täysin terveiden vanhempienkin jälkeläisten riski sairastua allergiaan on jopa 25%.

Muut tavatut sairaudet

Dogo argentinoilla on raportoitu tavatun myös mm. seuraavia sairauksia:

  • karvatupentulehdus
  • furunkuloosi
  • sikaripunkki eli demodikoosi
  • korvatulehdukset
  • märkäinen kohtutulehdus eli pyometra
  • eturauhasongelmat
  • harmaakaihi eli HC
  • kilpirauhasen vajaatoiminta
  • epilepsia
  • erilaiset syöpäsairaudet

Näiden sairauksien esiintyminen on ollut hyvin tapauskohtaista. Lue lisää sairauksista ja niiden esiintymisesta suomalaisessa dogokannassa jalostuksen tavoiteohjelmasta (sivut 53-68).