Perinnölliset taudit ovat suurimmaksi
osaksi arvoitus, meillä Suomessa ei yksinkertaisesti ole kokemusta
kovin useasta yksilöstä. Kaiken kaikkiaan Dogo on hyvin terve
rotu, mutta geenit ovat kummallisia, jotain saattaa aina putkahtaa
esiin sukupolvien takaa.
Dogon heikko paikka
ovat sen kynnet. Niistä pitäisi mieluummin huoltaa liioitellusti
kuin vain silloin tällöin, näin säästytään hankalilta ontumisilta.
Dogon kynsiaines voi olla joko tummaa tai vaaleaa ja vaalea
kynsiaines on todella huokoista. Kun koiran kipukynnys on samaan
aikaan erittäin korkea, seurauksena voi olla kynnen halkeaminen
pituussuunnassa, sarveiskerroksen irtoaminen, yms. Tämä tapahtuu
yleensä silloin kun koira juoksee vapaana hankalassa maastossa,
itse se ei moista huomaa kuin kotona. Jos kynsi hajoaa, vaikka
pelkkä hermo olisi jäljellä, ei eläinlääkäriä välttämättä tarvita
ellei voimakasta tulehdusta ilmene. Parhaiten kynsi paranee
itsekseen.
Vaalea iho lisää
myös riskiä erilaisiin iho-oireisiin. Vaaleassa ihossa kaikki myös
yksinkertaisesti näkyy paremmin, näpyt ja punoitukset on vain
helppo huomata toisin kuin tumman ihon omaavalta koiralta. Suurin
osa iho-oireista on vaarattomia. Varsinkin nuorella koiralla iho
usein reagoin esim. säähän; kosteuteen, kuraan, kylmyyteen. Jos
koiralla ilmenee varteenotettavia iho-oireita, on hoitoon
kiinnitettävä huomiota. Usein ehdotetaan allergiaa erilaisten
iho-oireiden aiheuttajaksi, tämä tulee kuitenkin todeta
allergiatestein. Kun bakteeriperäistä ihotulehdusta hoidetaan
allergiana, voivat seuraukset olla vakavat. Bakteeritulehdus
vaatii lääkehoidon parantuakseen.
