Suurin
mahdollisesti esiin tuleva ongelma Dogo Argentinon kanssa on inho
vieraita koiria ja eläimiä kohtaan. Tämä yleensä ilmenee jonkin
asteisena viimeistään n. 16-24 kuukauden "murrosiässä". Tähän
saakka Dogo saattaa olla hyvinkin sosiaalinen ja mielenmuutos
tulee yleensä uudelle nuoren koiran omistajalle yllätyksenä,
vaikka siitä olisikin kerrottu useaan otteeseen. Osaksi tämä
käytös juontaa juurensa sen metsästyskoira- ja
taistelukoirageeneihin, osaksi syy on pienen pennun ja nuoren
koiran kasvatuksessa. Asiaan voi siis vaikuttaa paljonkin. Koira
ei ole koskaan kuullutkaan tasa-arvosta ja demokratiasta. Se elää
aina laumassa ja perhe on koiralle sen lauma. Laumassa on aina
arvojärjestys. Tarkoitus olisi, että omistaja on sen lauman
johtaja jossa koira elää. Jos perheessä on muita koiria, ne
selvittävät kyllä välinsä. Dogo on ehdottomasti nimenomaan
tapakasvatettava. Tämä ei tarkoita samaa kuin varsinainen
systemaattinen kouluttautuminen johonkin lajiin. Rotu on voimakas
ja omapäinen, joten se on pennusta lähtien opetettava tietämään
paikkansa omassa laumassaan ja samalla tässä ihmisten
yhteiskunnassa.
Dogossa on selvästi
todettavissa ns. ohjaajaherkkyys, se tottelee empimättä sitä jota
se kunnioittaa ja tämän henkilön haukut ajavat sen epätoivoon.
Tästä kaikki lähinnä riippuukin, pystyykö omistaja olemaan "herra"
koiralleen vai ei. Ohjaaja herkkyys tuo Dogon kasvatukseen ja
koulutukseen kehumisen tärkeyden. Voimakeinoilla ei tämän rodun
koulutuksessa edetä. Kotoisen lauman arvojärjestys saattaa ajan
kuluessa tuntuakin oikealta; omistaja hallitsee. Dogo saattaa
kuitenkin tuntea olevansa se ylempiarvoinen. Se ei yleensä haasta
omistajaansa suoraan mm. rähisemällä, sen sijaan se saattaa
pienillä vinkeillä ja yleisellä "kuuroudella" olevansa siltikin
vielä niskan päällä. Silloin on kotiväen tehtävä samoin ja
voitettava koira henkisesti. Dogon kohdalla on todellakin
unohdettava kaikki höpötykset koiran kääntämisestä selälleen ja
näin osoittamalla kuka määrää. Tämän kaltaiseen painiin tai
yhteenottoon ei saa koskaan ryhtyä. Näin todella menettää koiran
luottamuksen ja tämä lisäksi ainoastaan vahvistaa koiran
herännyttä vastarintaa. Jos jossakin tilanteessa fyysinen
alistaminen on pennun kohdalla tarpeen, voi sitä ottaa niskasta
kiinni ja ravistaa samalla haukkuen. Pentua voi myös samalla
otteella painaa "maahan". Nämä kikat eivät ole aikuisen Dogon
koulutusmetodeja, aikuisiällä tämä vaihe tulisi olla jo ohitettu.
Dogon kunnioitus on voitettava: Tämän on tapahduttava älyllä ja
oveluudella jo pentuaikana.
Espanjasta ja
Argentiinasta ohjeeksi annetaan seuraavaa: "Oman lauman
ulkopuoliset, vanhemmat koirat, eivät saisi dominoida pentua tai
antaa sille selkään ennen kuin se on yli 18 kk ikäinen; tällaista
kokemusta se ei koskaan unohtaisi." Tämä ohje on aivan yhtä pätevä
Suomessakin, se saattaa helpottaa myöhempiä hankaluuksia. Dogoa on
kuitenkin vietävä mahdollisimman moneen paikkaan ja sen on
tavattava mahdollisimman paljon ihmisiä. Mieluiten kokemukset
toisista koirista saisivat olla myönteisiä. Tämä onnistuu
parhaiten pitämällä koira ikäisessään ja iloisessa seurassa.
Kun olet
hankkimassa Dogo argentinoa, on viisainta miettiä tarkkaan
soveltuuko se jo kotonasi olevien koirien seuraan ja voitko
jatkossa enää kasvattaa koiramäärääsi. Jos siis kotonasi on jo
kolme koiraa tai enemmän on parempi jättää Dogon hankinta
sellaiseen aikaan, kun lauma on hieman pienentynyt. Dogo on aikaa
vievä sekä vaativa ja useista erirotuisista koirista koostuvan
lauman käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Varsinkaan Dogo
uroksesta ei kannata haaveilla jos kotona on jo suurikokoinen
vahvaluonteinen uros. Jo rotumääritelmä mainitsee tästä seikasta:
" …etenkin uroksen dominoiva luonne saa sen alinomaa kilpailemaan
reviiristä samaa sukupuolta olevien yksilöiden kanssa."
Valtataistelu on siis väistämätön, eikä sen kanssa välttämättä
kykene elämään, se näet saattaa jatkua jopa vuosia. Lyhyesti: Ei
kahta saman sukupuolen edustajaa samaan talouteen. Kaksi saman
sukupuolen edustajaa yleensä tulee ottamaan yhteen tavalla tai
toisella, rotu ja yksilöiden väliset erot määräävät riidan
pituuden. Laumavaisto laukaisee Dogossa tämän voimakkaan
dominoivan käyttäytymisen. Saman sukupuolen edustajat saattavat
silti joskus tullakin oivallisesti toimeen, mutta riskit on
tiedostettava jo alusta lähtien. Jos joudut joskus luopumaan
aikuisesta Dogosta, on asia erittäin hankala. Sopeutuminen uuteen
kotiin ja ihmisiin on aikuiselle koiralle vaativa tehtävä ja se
tuskin sulattaa sellaisia asioita joihin se ei ole jo tottunut
(lapset, tuntemattomat koirat, yms.). Jos joskus joudut luopumaan
koirastasi, ota yhteyttä kasvattajaan ja/tai rotujärjestöön, älä
myy/lahjoita koiraa kysymättä neuvoa!
Teksti (c) Kennel Kerberos
Blanco
Anne Kristiina ja Jarmo Laine
Dogo Argentino Club ry:n
jalostustoimikunta on vuoden 2007 alusta kerännyt tietoa
suomalaisten dogo argentinojen käyttäytymisestä. Otathan osaa
tutkimukseen :
KÄYTÖSKYSELY
